SUOMEN UUSI VIENTITUOTE

"Mikä tekee suomalaisista lapsista niin fiksuja" kysyy helmikuun Wall Street Journal-lehden artikkeli. Katso vierailuvideo sivupalkista tai täältä.


Suomi on poikkeuksellisen korkealla maailmanlaajuisessa PISA-tutkimuksessa, johon osallistui oppilaita 59 eri maasta ympäri maailmaa. Mikä on meidän pienen maamme salaisuus? Tätä kysymystä yrittivät ratkaista Yhdysvaltojen koulutusasiantuntijat vierailullaan Suomessa. Ratkaisu on heidän mukaansa yksinkertainen, muttei helppo. Suomalaisen koulutuksen ksinkertaisesta selkeydestä huolimatta sitä olisi vaikea toteuttaa Yhdysvalloissa. Toinen ero on taloudellinen. Suomalaiset nauttivat yhdestä maailman korkeimmista elintasoista. Kouluissa tarjottava ruoka ja opetus lukiotaso mukaanlukien on ilmaista.

Hyvin koulutetut opettajat ja vastuulliset lapset ja tietotaito ovat meidän luonnonvaroiltamme vaatimattoman maamme vientituote maailmalle. Suomessa koulutus keskittyy heikkojen mukana pitämiseen sen sijaan että perustettaisiin erillisiä kouluja lahjakkaille oppilaille. Suomalaisen opettajan ammatti on korkealle arvostettua ja heillä on suuri vapaus työssään.

Suomalaiset rakastavat lukemista, jota tarjoavat kirjastot ja kirjastoautot. Television lastenohjelmat ovat tekstitettyjä, jonka vuoksi lasten on opittava nopeiksi lukijoiksi seuratakseen suosikki piirrettyjään.

Suomalaisia pidetään yhtenä maailman tuottavimpina työntekijöinä. Jo pienestä koululaisesta lähtien he ovat totutettuja omatoimisuuteen. Suomessa koululaiset aloittavat koulutien vasta seitsemän vuoden iässä.

Hyvä me!

OLETKO KARTALLA?

Web2.0 aalto vie mennessään, mutta myös tuo tullessaan. Aika on yksikkö, josta keskustellaan menosuunnassa. Hyöty ja tietotaito, josta puhutaan tulosuunnassa.

Hyvän kuvan webin uusista trendeistä voit luoda seuraavan kartan avulla. Mielenkiintoinen tapa esittää asia. Paremmin aiheesta tästä.

MISSION EUROPE

Mission Europe sivustolta löydät kuunnelmia ja niihin liittyviä tehtäviä. Tämäkin projekti on EU:n tukema.

Tietoa muista laadukkaista materiaaleista löydät eOpetus blogista.

TERMIEN VIIDAKOSSA

Päivät termit eLearning, mLearning, Ple... saavat monen ajatukset solmuun jo taipaleen alkuvaiheessa. Vielä jos lisätään lukuja perään (E-Learning2.0) , niin keitos on valmis. Hieman selvyyttä asiaan toi Tony Karrerin artikkeli "Understanding E-Learning 2.0".

Uusien käsitteiden (web2.0 ...) ja sovellusten maailmanvalloitus, josta mainitaan myös blogissa Lehmätkin lentäis, on vielä vaiheessa. Mitä hyötyä meille sitten on hienoista termeistä ja uusista sovelluksista?

Olemme kehityksen kärjessä ja olennaisen osana sitä on keskeneräisyyden sietokyky. Asioiden kehittyminen ja niistä hyötyminen vaatii kärsivällisyyttä ja seikkailijan mieltä meiltä kaikilta.

Tony valottaa em. artikkelissaan termin perussuuntauksien lisäksi taustaa ja toteutusta. Käsite on uusi ja sen muotoutuminen vaatii aikaa. Learn how to learn - Opi kuinka voit oppia on hänen viestinsä alan pioneereille. Meidän on siis opittava itse ensin ennenkuin voimme opettaa muita. Tämä lienee tuttu juttu jo kisälli oppipoika ajoista lähtien. Asiassa ei ole siis mitään uutta, mutta siitä huolimatta aikaa kuluu tuskatuttavan paljon.

Uuden suuntaukset edut ovat kuitenkin kiistattomat: yhteistyö, sosiaalinen ja kollektiivinen hyöty. Kuvitellaan tilanne, jossa oppilaan tulee etsiä tietoa esimerkiksi ryhmätyönsä pohjaksi. Sen sijaan, että hän kahlaisin taustatietoa aiheeseen eri hakurobottien kautta hän voi hyötyä aiemmin tehdystä työstä. Delicious sovellus toimii tässä yhteydessä eriomaisena välineenä. Sama pätee opettajaan, joka voi tallentaa linkkejä bookmarks oppilaiden työstettäviksi. Lisää Delicious-sovellusten kaltaisia ohjelmista voit lukea artikkelista Social Bookmarking.

Sosiaalisia sovelluksia löytyy iso joukko muitakin: Youtube, Viddler, Flickr, MySpace.... Tuliko noviisi olo? Kysy neuvoa nuorisolta, sillä tämä on heidän kotikenttänsä. Ehkä web2.0 sovellusten syvintä ydintä ja kiistaton etu on myös helppo sisällötuotanto kaikille tietoteknisistä taidoista huolimatta. Youtuben ja Flickrin kaltaiset sovellukset ovat nuorison keskuudessa vielä lähinnä hupia, mutta toki löytyy myös pätkiä opetukseenkin.

Nopea tiedonkulku ja kustannustehokkaat oppimiskokemukset ovat meidän kaikkien ulottuvilla.

EI OPPI OJAAN KAADA

Kun ulkona sataa ”cats and dogs” eli kaatamalla on sopiva hetki syventyä jälleen internetin ihmeelliseen maailmaan. Kesän aikana olen lueskellut aiheesta ”formaali vs. informaali oppiminen” ja koen olevani vielä kovin noviisi asian suhteen. Mutta jotain luulen kuitenkin asiasta saaneen vihiä.

Lyhykäisyydessään formaali oppiminen tarkoittaa tavoitteellista ja suunniteltua oppimista, kun taas informaalissa oppimisessa on kyse niin ajan kuin tavoitteiden suhteen vapaammasta oppimisesta. Informaalin mahdollisuudet piilevät siinä, että se voi täydentää formaalia oppimista, ikään kuin teoriaa käytännössä. Työssä oppiminen nähdäänkin tehokkaana informaalin oppimisen muotona.

Aiheeseen liittyen olen miettinyt web2.0 sovellusten hyödyntämistä nimenomaan informaalissa oppimisessa. Kenttä on valtava ja paisuu paisumistaan. Verkko on täynnä mitä erilaisimpia sovelluksia. Yhtenä mielenkiintoisena sellaisena näen ”online Desktop” ympäristöt.

Voisivatko opettajat ohjata oppilaitaan luomaan senhetkiseen tilanteeseen sopivia ympäristöjä? Jos esimerkiksi yhteiskuntaopin opettaja haluaa oppilaiden seuraavan maailman tapahtumia, ehkä jotain tiettyä tai sitten laajemmin, voisi oppilas luoda online-ympäristön aiheeseen liittyen. Itse voisin ohjeistaa oppilaani kuuntelemaan uutisen päivässä vieraskielisiltä kanavilta ja koostamaan niistä parhaimman seuraavalle oppitunnilleni.

Itse kokeilin Google-desktopia ja vakuutuin sen tarjoamista mahdollisuuksista. Ympäristö oli helppokäyttöinen ja sain liitettyä siihen kaikenlaista mielenkiitoista, kuten kellon, kalenterin, sähköpostin, kirjanmerkit, laskimen, web-radion, sanomalehtien rss-syötteet ja paljon muuta.

Koska en halunnut mainostaa mitään yksittäistä palvelun tarjoajaa, tein haun ja sain haaviini muitakin vastaavia: Pageflake, Atoolo , Netvibes. Ehkä jossain vaiheessa ehdin tutustua myös näihin uusiin tuttavuuksiin.

UUDET TUULET PUHALTAVAT

Opettaja voi tuntea olonsa eksyneeksi nykypäivän mediaviidakossa. Kartta helpottaisi kulkua. Ongelmana on vain, ettei sellaista ole vielä luotu, koska etenemme kehityksen kärkivaunussa. Nykytekniikka mahdollistaa ja tuo kuitenkin niin paljon hyvää tullessaan, että mukana kannattaa olla.


Termien ja sovellusten pilvi on valtaisa ja hyvin nopeasti huomaa törmänneensä ajan muuriin. Meillä kaikilla on vuorokaudessamme käytössä rajallinen määrä tunteja. Onko kiire kuitenkin keksittyä? Onko meillä kaikesta huolimatta aikaa, jota käyttää, jos meillä olisi selkeä suunnitelma sen käytölle? Ajatuksia ajasta voit käydä lukemassa Anne Ronkaan IKT konfabulaarissa ”Aikaa ei ole – ei ole aikaa!” ja blogissa.


Blogeja selatessani kiinnostuin termistä PLE (Personal Learning Enviromet) eli suomeksi: henkilökohtaiset oppimisympäristöt. Jere Majava määrittelee termin seuraavalla tavalla konfabulaarissaan ”Henkilökohtaiset oppimisympäristöt” ”Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat järjestelmiä, jotka auttavat oppijoita ohjaamaan ja hallinnoimaan omaa oppimistaan.”

Verkkopedaseuranta-blogi koostaa termiä eri asiantuntijoiden näkemysten kautta. Heistä ehkä vauhdikkaimman esityksen tarjoaa Graham Atwell bloginsa videoclipissa. Hänen mielestään PLE ei ole opetusteknologian uusi lähestymistapa, vaan uusi tapa oppia. PLEs are not another substantiation of educational technology but a new approach to learning. Scott Wilson puolestaan lähestyy aihetta blogissaan otsikolla ” Pushing the boundaries of the VLE in Utrecht” powerpoint-esityksen kautta. Mielenkiintoisen kysymyksen esittää myös George Siemens, joka pohtii, että tutkitaanko aihetta oikeasta suunnasta, onko tulevaisuuden oppimisen suunta poispäin suljetuista oppimisympäristöistä (away from walled LMS´s is positive).


Ron Lubensky koostaa aihetta blogissaan "eLearning Moments". Vieressä oleva kuva on hänen koosteestaan ja se mielestäni antaa kokonaiskuvan, mistä PLE:ssa on kaikkinensa kyse. VLE (Virtual Learning Enviroments) kuvaa virtuaalista oppimisympäristöä, ePortfolio on perinteisen portfolion virtuaaliversio ja web 2.0 on yleisnimitys nykyajan tietoteknisille sovelluksille. Näiden kuvaajien risteyskohdassa sijaitsee PLE eli henkilökohtainen oppimiympäristö. Ronin mukaan ympäristö ei ole sama kaikilla henkilöillä, vaan se vaihtelee heidän taustojensa ja tarpeidensa mukaan. Blogissani "Blogi-Klubi" käsittelen aihetta käytännön kokemusten kautta.

Termi ja sen tutkimus elää. Aiheen ympärillä on järjestetty ja tullaan järjestetään erilaisia konferensseja ja seminaareja.

SKRIVPUNKT

Opetushallitus on tuottanut edu.fi palvelun opettajien ja oppilaiden iloksi foorumin, jossa oppilas voi vapaasti tuottaa tekstiä ruotsin kielellä virheitä pelkäämättä.
Palvelu koostuu neljästä osa-alueesta:
Gallup-osiossa otetaan kantaa ajankohtaiseen kysymykseen
E-postlåda-osiossa voidaan laatia kirjeenvaihtoilmoitus
Blog-osiossa tapahtuu oppilaan varsinainen oma tuotos
Rollspel-osiossa chattaillaan ruotsiksi